Syysloma meni löysäillessä ja ihanasta vapaasta nauttiessa, eikä sitä oikein jaksanut istahtaa tietokoneelle kirjoittelemaan kuulumisia. Syyslomalla kerkesin hieman urheilemaan ja tapaamaan ystäviä ja siskoja. Kävipä yhden siskon pikku-pojatkin meillä pienellä visiitillä, sillä he tulivat meille iltapäiväksi/illaksi hoitoon, kun siskolla ja hänen miehellään oli hääpäivä. :) Leivottiin yhdessä pipareita ja rakenneltiin pikkulegoilla. Oikein mukavaa touhua vaikka välillä vähän riehakasta, ja taisi sitä raakaa piparitaikinaa mennä suuhun enemmän kuin uuninpellille!
**
Tuo lomailu-moodi jäi kieltämättä vähän päälle, sillä tämä viikko on ollut otsikon mukaisesti: löysäilyä. Suomeksi siis todellista röhnöttämistä ja löhöämistä, huonoa syömistä ja huonompaa liikkumista! Kääk!
Stressiä pukkasi alkuviikosta, kun hokasin, etten ollut lomalla tehnyt mitään kouluun liittyvää ja näin ollen yhdelle viikolle kasaantui esseen kirjoittaminen lasten tyypin 1 diabeteksesta, yksi taitopaja (vastasyntyneen, imeväisen ja leikki-ikäisen lapsen elvytys oli minun "osio"), kaksi jännittävää simulaatioharjoitusta "elävällä" nukella, kaksi lääkehoidon verkkotenttiä ja yksi äitiys- ja lastenhoitotyön tentti + lääkelasku ja varasimme myös hullusta järjestelmästä nimeltä Jobstep kevään tulevat kaksi harjoittelujaksoa (terveyden edistämisen ja kotihoidon harjoittelu). HUH.
 |
| Maanantai ja esseen tahkomista + harhautustekniikkani: tuubihuivin neulominen! |
Kaikista kuitenkin selvisin ja ihan kunniallakin. Stressi johti kuitenkin siihen, etten jaksanut koulupäivien jälkeen lähteä salille tai lenkille tai laittaa terveellistä ruokaa - ei oikeastaan edes huvittanutkaan. Siispä huono ja epäterveellinen ruokavalio kutsui taas muutamaksi päiväksi.. jospa tästä reipastutaan! :)
Kohta alkava lasten harjoittelu kolkuttelee jo ovea ja sekin tuo oman pikku stressin päälle. Saas nähdä miten tyttö rassun käy, jotenkin odotan tätä jaksoa vielä suuremmalla kauhulla kuin muita harjoitteluita. Ainahan se harjoittelujakso jännittää ja itselläni on se huono perfektionistin vika, että ruoskin itseäni, jos en jotakin osaa. Eihän opiskelijan kuulukaan vielä osata! Sitä varten tässä harjoitellaan.. tiedostan tämän mutta silti, tällainen mulle-heti-kaikki-nyt-luonne aiheuttaa sen, että kaikki on pakko osata. Jännä muuten etten ole perfektionisti oikein muussa asiassa, en koulun tai kodin suhteen.
**
Syyslomalta muutamia tunnelmia:
 |
| Nuca (vas) ja Milo syyslenkillä |
 |
| Syysloma-lukemista <3 |
 |
| Olohuoneen ikkuna sai "joulu"valot :) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti