Ei sitä lunta sitten tänne satanutkaan vaikka piti. Tuollainen säälittävän pieni hipaus puuteria.
No onhan sekin jotain valkoista sentään...
Noin kolme viikkoa sitten jätimme herra V:n kanssa takeaway-ruoat ja suolaiset herkut pois. Ainoa poikkeus oli marraskuun toinen viikonloppu, kun juhlimme tupaantulijaisia, jolloin tarjolla oli sipsiä ja saimme luvalla niitä napsia. Oikeastaan minun vuokseni me molemmat ne jätimme hetkeksi, koska on helpompi itse olla lujana, kun toinen ei syö vieressä. :)
Joka tapauksessa noiden suolaisten noutoruokien jättämisen avulla on tippunut lähes 4kg. Mitään muuta elämäntapamuutosta en ole tehnyt, muuten painoa varmaan olisi lähtenyt vielä enemmänkin. Hyvin kuitenkin huomaa, kuinka nuo herkut on vallanneet elämää. En tiedä kuinka kauan jatkan tätä vielä mutta ainakin niin kauan kun se tuntuu hyvälle. :) En usko varsinaisiin herkkulakkoihin, koska omalla kohdalla se on nähty ettei ne toimi pitkällä tähtäimellä. Siispä, jos joku päivä tekee mieli vaikka suklaata tai popcornia, niitä voin syödä ilman morkkista. Sipsit ja mäkkärit sun muut ovat kuitenkin pannassa.
Vielä olisi 3 viikkoa aikaa Lontoon matkaan. Ennen sitä olisi hyvä rikkoa tuo 5kg raja ja eiköhän se onnistu! Kun harjoittelujaksonikin loppuu ensi viikon jälkeen, pystyn taas käymään jumpallakin paremmin. Harjoittelustani sen verran voin sanoa, että ei helppoa ole. Ja syynä tähän on aivan jokin muu kuin itse pienet potilaat tai heidän vanhempansa. Joskus opiskelijoilla voi olla aika rankkaa harjoittelujakson aikana, jos sattuu ohjaajaksi vaikkapa sellainen, joka ei haluaisi ohjata ja tekee tämän selväksi ohjattavalleen joka päivä, tunti ja minuutti.
Mutta sellaista se on, aina ei mene nallekarkit tasan ja aina ei elämä ole ruusuilla tanssimista.
Onneksi tämä on vain hetkellinen vaihe ja edessä on paljon kaikkea ihanaa odotettavaa, kuten Lontoon reissu, joululoma ja joulu :)
- MT
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti